12. Yhdessä vai erikseen?

 Viikot kuluivat nopeasti. Emily ja Miki viettivät yhä enemmän aikaa toistensa seurassa.  Useimmiten heillä oli todella hauskaa toistensa seurassa.

 Mutta oli myös päiviä kun heidän yhteisymmärryksensä ei pelannut ollenkaan.

 Koulussa oli jo vähän vaativampia oppitunteja ja Emilystä tuntui, että opettaja vaati häneltä liikoja.

 Estehyppy oli Emilystä jo muutenkin kamalaa, saati sitten, että pitäisi tulisen renkaan läpi hypätä.

Emily ei vielä ollut päässyt renkaasta läpi, koska jänisti aina tosipaikan tullen, joten Miki joutui yleensä koulun jälkeen antamaan hänelle tukiopetusta ratsastuksesta.

Välillä Emilystä tuntui, ettei sekään tuottanut tulosta, mutta ainakin hän sai viettää aikaa Mikin kanssa.

Usein hän myös itsenäisesti harjoitteli laukkaamista koulun pihalla.

 Eräänä päivänä tunnilla ollessaan Emily huomasi, että luokkaan asteli erittäin tutun näköinen poika. Mutta, sehän on Matias. He olivat samalla yläasteella. He olivat jopa kerran suudelleet.

 -Tässä on uusi oppilaamme Matias Grön. Opettaja selitti.
-Voit mennä tuonne Emilyn viereen istumaan.
-Ok. Matias vastasi.
Voi ei. Miki tietää varmasti, että tunnemme ja on varmasti kuulut joltain kaveriltaan, että olemme suudelleet ja nyt hän tulee istumaan viereeni. Toivottavasti tästä ei tule väärinkäsityksiä.

 Emily valahti aivan kauhusta kankeaksi.

 -Hei Matias. Sinäkin täällä? Emily sanoi vaisusti ja tunsi Mikin katseen selässään.

 -Joo. Isä sanoi, että johonkin on mentävä opiskelemaan, mutta missään muualla ei ollut vapaata kuin täällä. Matias selitti.
 -No täällä on ihan kivaa. Emily kertoi Matiakselle.

 Takana istuvaa Mikiä alkoi ärsyttämään. Eihän hänellä ollut siihen mitään ihmeellistä syytä, mutta kumminkin. Mikin asuessa vielä Lontoossa hänen ja Emilyn yhteinen vanhaluokkakaveri Jaakko oli kertonut Mikille, että Emily ja tuo Matias olivat suudelleet, joissain kotibileissä. Sehän on vanha juttu, mutta Miki oli Lontoossa pitänyt mielessään vain Emilyn eikä ollut seurustellut kenenkään muun kanssa.
 Emily ja Matias istuivat lopputunnin puhumatta mitään ja keskittyivät molemmat tunnin tehtäviin.
 Sivummalla istuvaa Elisaa ja opettajaa nauratti kovasti kun keskittyneet Miki ja Emily tekivät samaan aikaan samanlaisia eleitä kun he eivät ymmärtäneet tehtävän antoa.

Illalla kun Emily istui olohuoneessa hän huomasi kun Matias lähestyi häntä.

-Hei. Matias huikkasi.
-Hei. Emily sanoi epäröiden.

Matias istuutui Emilyn vierelle ja koitti tehdä lähentelemisyrityksen.

-Hei, älä viitsi. Emily tokaisi.

-Mitä nyt? Luulin, että meillä viimeeksi synkkäsi aika hyvin. Matias sanoi hämmästyneenä.

-No tuota, olihan silloin ihan kivaa, mutta nyt ei oikein käy. Emily vastasi epäröivästi.

-No mikä sitten on ongelmana? Matias tivasi.

-Mä vähän niinkuin seurustelen Mikin kanssa. Emily vastasi huultapurren.

-Vähän niinkuin? Matias toisti.

-Tai seurustelen, mutta ei me olla sitä sovittu. Mutta kyllä mä luulen, että me seurustellaan. Emily sanoi.

-Just joo. Matias puhahti.

Alakerrassa Miki odotti Emilyä.

-Emily, tuletko tänne?

-Joo? Mitäs nyt näytät vakavalta?

 -Mitä tuo juttu on olevinaan Matiaksen kanssa?
-Miten niin? Ei mitään! Emily puuskahti.

 -Näytätte olevan vanhoja tuttuja? Miki sanoi kylmällä äänen sävyllä.

 -Mitä sinä yrität nyt oikein sanoa? Minusta tuntuu, että sinulla on jotain sanottavaa kakistaulos vaan! Emily kimpaantui ja huusi Mikille.

 -No eikös sinulla ole nimenomaan ollut juttua juuri tuon Matiaksen kanssa? Miki täräytti.
-Kyllä on, mutta ei ole enää! Mitä väliä sillä on? Emily kysyi loukkaantuneena.
 -No onhan sillä nyt vähän väliä, kun nyt te molemmat olette täällä! Miki huusi.
-Mitä sitten?! Minä olen nyt sinun kanssasi. Matiaksella ei pitäisi olla mitään väliä! Emily huusi kurkku suorana.

 -Pitäisikö minun uskoa tuo? Miki huusi.
-Minua ei oikeastaan kiinnosta uskotko vai et! En näe mitään syytä miksi suutuit tästä näin! Emily vastasi huutoon.

 -No ihmettelen vain kun et kertonut minulle sinusta ja Matiaksesta!
-Kun ei ollut mitään kerrottavaa! Minä en nyt jaksa sinua! Emily sanoi ja juoksi pois.

 Emilyä ärsytti aivan suunnattomasti tuollaiset turhat syytökset ja epäilykset. Hän juoksi huoneeseensa ja pakkasi kimpsunsa kasaan ja tilasi taksin. Hänhän ei jäisi tänne minuutiksikaan enää!
 Ilta oli jo saapunut Sunset Valleyn ylle ja Emilyn sydän jyskytti hänen rinnassaan. Häntä jännitti astella kotiportista sisään.
 Emily painoi kotiovensa ovikelloa ja toivoi, ettei isä tulisi ensimmäisenä avaamaan ovea.

-Emily! Mitä sinä täällä teet? Jessica haukkoi henkeään kun näki Emilyn seisovan ovella.

 -Voi äiti! Minä tarvitsen nyt vähän lomaa. Emily huokaisi.
-No tuleppas nyt sisään.

 Jessica mietti hetken ja sanoi: -Sinun täytyy keskustella nyt tästä asiasta isän kanssa. Minä en voi sanoa tähän mitään.

-Minä menen nyt nukkumaan. Juttele isän kanssa. Jessica sanoi ja painoi suukon Emilyn otsalle ja poistui alakertaan.

Emily antoi pikkuveljelleen iltapalan sillä välin kun odotti isää.

-Mutta Emily, mitä ihmettä sinä täällä teet! Isä huudahti kun tuli kotiin töistä.

-Isä! Minä en jaksa enää! Anna minun olla kotona pari viikkoa! 

-Mitäs nyt on tapahtunut? 

-Minulla ja Mikillä on kamala riita meneillään, enkä kestä olla siellä! Emily huusi itkusilmässä.

-Voi sinua pikkuinen. Matt sanoi ja silitti Emilyn päätä.

-En halua takaisin!

-Voi pikkuinen, saat pari päivää viettää kotona, mutta saat kyllä palata takaisin. Matt sanoi tiukkana.

-Hyvä on. Emily nyyhkäisi.

Emilystä tuntui oudolta istua pitkästä aikaa omassa huoneessaan. Vaikka nyt viereltä kuuluikin pikkuveljen tuhina.

Ai, että häntä väsyttikin. Nyt hän vain koitti unohtaa Mikin täydellisesti.

Emily laski päänsä puiselle penkille ja mietti mitä tekisi elämälleen? Ennenkuin hän huomasikaan hän oli nukkunut koko yön ja isä tulikin häntä aamulla herättämään.

-Herääs nyt. Minulla on sinulle yllätys. Matt sanoi unenpöppöräiselle Emilylle.

Matt vei Emilyn ajotunnille.

 Viikko kului nopeasti ja Miki ei ollut kuulut Emilystä mitään. Häntä alkoi jo kaduttaa se turha riita. Mitä jos Emily ei enää tulisi takaisin?

 Yhtäkkia oveen koputettiin ja Emily astui sisään huoneeseen.

 Miki nousi sängystä ja asteli Emilyn luokse, hän ei ehtinyt sanoa sanaakaan kun Emily kaappasi hänet suudelmaan.

 -Miki, minä rakastan sinua. En koskaan voisi ajatella ketään muuta kuin sinua. Emily sopersi.

 -Niin minäkin sinua. Olen pahoillani viime kerrasta. Miki selitti ja kaappasi Emilyn uudelleen syleilyyn.

 -Ollaan yhdessä ikuisesti. Emily sopersi.
-Aivan varmasti. Miki vastasi.

 Sen pituinen se tarina.

Tämä on Heartbeatin viimeinen osa. Kiitos lukijoille.


Uusi blogini löytyy: http://taikatatit-thepaste.blogspot.com/