5. Totuttelua

Viikot kuluivat. Matt oli kutsunut naapurinsa kylään. Joka muuten oli Leo Membhis. Hänen               vaimonsa lääkäri.

 Heistä oli tullut aika hyvät ystävät. Leolla kun näet oli myös samanikäinen lapsi, mutta poika. Leo oli Mattia 10 vuotta vanhempi, mutta ei se heidän ystävyyttään haitannut. Miehillä oli samanlaiset kiinnostuksen kohteet.

 -Mentäisiinkö pihalle istumaan hetkeksi kun on noin hyvä ilma? Leo ehdotti.

-Mennään vaan. Emily rakastaa ulkoilmaa.

-Miki tykkää myös olla paljon ulkosalla. En vain tarpeeksi usein kerkeä hänen kanssaan ulos kun minulla on niin paljon töitä.Leo sanoi.

-Käyn hakemassa Mikin, nähdään pihalla. Leo sanoi ja vei kahvimukin tiskikoneeseen.

-Selvä.

 Aluksi pikkuiset olivat vähän ujostelleet toisiaan,  mutta hyvin he tulivat toimeen keskenään.
Miki katsoi aina välillä ujosti Emilyä. Ja Emily tuijotti maahan hämmästyneenä.

 -Mukavaa kun naapurista löytyy leikkikaveri. Emily ei ole ennen leikkinytkään toisten kanssa. Matt sanoi.
-Onhan se mukavaa, Mikillä on kyllä tarhassa leikkikavereita, mutta on se mukavaa kun kotonakin saa leikkikaverin. Leo jatkoi.

 -Katto, minä otaan mennä kyykkyyn! Otaatko tinä? Emily hihkui Mikille.
Hiljaisuus.
-No otaatko? Emily toisti.
-No.. en. Miki vastasi hiljaa.

 -Kauan olet ollut yhdessä Jessican kanssa? Leo kysyi.
-Tänä vuonna olemme olleet naimisissa kaksi vuotta, mutta yhdessä olemme olleet neljä  vuotta. Olemme tietysti tunteneet pitempääkin. Olimme koko peruskoulun samalla luokalla.

 -Minne tinä menet? Emily kysyy Mikiltä.
-Hiekkalaatikolle. Miki vastaa.
-Pitätkö tinä hiekatta? Miki kysyy.
-No, joo. Emily vastaa iloissaan kun Miki vihdoin puhuu hänelle itse.
 -No entäs sinä? Missäs Mikin äiti on?
-Hän kuoli synnytyksessä. Se oli aika raskas. Leo vastaa hiukan surullisena.
-Voi, olen pahoillani.
-Ei se mitään. Et olisi voinnut tietää.
-Alkaa olla myöhä. Pitää laittaa Miki nukkumaan. Nähdään taas. Leo huikkaa ja menee Mikin kanssa kotiinsa.

Matt istui vielä hetken pihalla ennen sisään menoa ja katseli Emilyn touhuja. Kumpa Jessica paranisi pian.

Leo oli lähdössä vielä yötöihin sairaalalle. Hän vaihtoi työvaattensa päälle ja päätti vielä laittaa Mikin nukkumaan ennen lapsenvahdin tuloa.

-No niin pikkumies. Isä lähtee vielä töihin, mutta Marianne tulee vahtimaan sinua.

 -Mitäs mieltä olet siitä naapurin pikkutytöstä? Leo kyseli pojaltaan.
- Te on toti kiva. Miki hymisi isälleen.

-No niin isä menee nyt. Öitä.

-Öitä iti.

Töihin tultuaan Leo meni kuuntelemaan päivän raporttia. Jessica oli kuulemma mennyt vähän huonommaksi. Hän ei ollut kuulemma noussut koko päivänä pois sängystä ja hänellä oli kuulemma paljon kipuja.

 Aamulla Matt heräsi aikaiseen laskemaan Emilyn leikkimään. Emilylläkin oli ollut rankkaa kun ei ollut äitiä kotona kuka leikittäisi. Matt tunsi itsensä laiskaksi siinä suhteessa, ettei jaksanut leikittää tyttöä niin paljon kun Emily olisi jaksanut.

 -Nukketalo, nukketalo! Emily huudahteli kun näki uuden lelun nurkassa.

 Emily katseli ihastellen uutta nukketaloaan.

 Matt huomasi, että Emilylle oli alkanut taas kasvaa lisää hampaita, kun hän tunki jokaisen lelun suuhunsa. Ei se mitään, antaa purra, jos se tekee hyvää.

Yhenaikaan päivällä heräsin. Vihdoin ei enää koskenut niin kovin. Eilen oli ollut niin kamalat kivut, etten  ollut päässyt sängystä ylös ollenkaan.

 Päätin nousta hetkeksi jaloittelemaan. Jalkani olivat aivan tunnottomat. Tulisipa Matt tänään Emilyn kanssa käymään. Minulla on ikävä pikkutyttöäni.

 -Olet näköjään herännyt. Kuulen Leon äänen edestäni.
-Kyllä.

 -Onko jo parempi olo? Leo kysyy.
-Kyllä, enään ei satu ollenkaan niin paljon kuin eilen. vastaan.
 -No hyvä. Muista silti ottaa rauhallisesti. Jos paranemisesi käy näin hyvin, voit jo parin päivän päästä lähteä kotiin lepäämään. Leo kertoo.

 -Sehän olisi ihanaa. Henkäisen.
Vihdoinkin pois täältä. Kun petaan sängyä kuulen viimeinkin toivomani äänen takaantani.

 -Jessica voi päästä jo parinpäivän päästä kotiin toipumaan jos paraneminen sujuu samaa tahtia. Leo selittää Mattille.
-Sehän on hienoa. Matt hymyilee.

 -Voit kuulemma päästä kotiin pian takaisin.
-Niin. Hymyilen.
-Sehän olisi hienoa, vai mitä? Matt kysyy.
-Olisi, minulla on ollut kamala ikävä teitä. Kuiskaan hiljaa.

 -No niin kultaseni. Nyt äiti jaksaa nostaa sinut syliin.

-Hi hii! Emily hihkuu kun nostan hänet.

 -Oletko varma, että jaksat? Matt kysyy.
-Tietenkin. En jaksa enää vain katsoa. Haluan halia kultaani.
 -No mitäs olet puuhaillut pikkuneiti?
-Leikkinyt naapulin pojan kantta. Emily vastaa innoissaan.
-Niinkö? Mikäs se sellainen poika on?
-Aivan, en olekkaan kertonut. Leo asuu naapurissamme ja hänellä on Emilyn ikäinen poika. Matt vastaa.
 -Niinkö? ihmettelen.
-Kyllä. Hän on oikein mukava. Leo tulee aina välillä poikansa kanssa iltaisin meille. Matt jatkaa.
-No sehän on mukavaa. Jessica vastaa.

 Kolmen päivän päästä oli aika jolloin Jessica sai siirtyä kotiin toipumaan.

 -No niin, oletko valmis? Matt kysyi.
-Kyllä, mutta missä Emily on?
Hän on Leolla hoidossa. Matt ilmoitti ja hymyili leveästi.
 -Ai, onko sinulla jotain suunnitelmia? kysyin.
-Ei mitään erikoista, mennään rannalle. Matt ilmoitti.
 -Ihanaa, en olekkaan ollut ulkona pitkään aikaan!

 -Onko kaikki tavarat pakattu?
-On, eihän minulla ollut täällä mitään. Naurahdan.

 -No niin, mennään. Matt sanoo ja vetää minut halaukseen.

 -Ihanaa, henkäisen kun saavumme rannalle. Ihan tuulenvire!
 -Olen niin kaivannut sinua takaisin kotiin. Matt kuiskaa korvaani samaan aikaan kun vaahtopäät lyövät rantaan. Taidan olla onnellinen ekaan kertaa moneen vuoteen.

-Minäkin olen kaivannut kotiin.

 -Mennään jo kotiin. Haluan nähdä uuden asuntomme. Henkäisen.
-Hyvä on, mennään! Matt sanoo ja vetää minut syleilyynsä uudelleen.

Viides osa oli tässä, kommentoikaa!