Heartbeat: 6. Aika rientää

Aika kului nopeasti. Jessica ja Matt olivat nyt 28 vuotiaita, joten Emilykin täytti vähän aikaa sitten 10-vuotta.

Tuossa ajassa oli kerennyt tapahtumaan paljon. Jessican päästyä kotiin sairaalasta Matt oli päättänyt lähteä vihdoin opiskelemaan. Hevostenhoitajaksi. Kun hän valmistui hän oli saanut töitä Sunset Valleyn talleilta.
Emilyn aloittaessa koulun pari vuotta sitten Jessicakin oli päässyt töihin, erään firman siivoojaksi.

Katselin lukevaa Mikiä. Miki tuli usein iltaisin lukemaan läksyjä huoneeseeni.

Miki ja minä olimme samalla luokalla, 4 b:llä.

-Tehdään jotain. valitan kun Miki vain lukee.
-Oletko muka tehnyt jo kaikki läksyt? Miki vastaa.
-Olen. Tein ne heti koulun jälkeen.

En jaksa enää odottaa, joten menen leikkimään siksi aikaa nukketalollani. Se on ollut minulla kyllä niin kauan kuin jaksan muistaa. Se on rakkain aarteeni.

-Tule nyt, minulla on tylsää. Miki valittaa.

-Ihan kohta. sanon.

-Eikun nyt heti! Miki huutaa.

-No mitä mieltä olet uudesta kirjahyllystäni? Isä osti sen minulle Tinkulan kierrätyskeskuksesta. Hihkun.
-No jaa, onhan se ihan ok. Aika tyttömäinen. Miki vastaa tylsistyneenä.

Isä oli taas mennyt naapuriin Mikin isälle pelaamaan playstotion 3:mosta . Hän oli siellä melkein, joka ilta, paitsi niinä harvinaisina iltoina kun Leo oli meillä pelaamassa. Äiti aina nauraa, että he ovat kuin pieniä poikia.

Isä kun tuli kotiin häntä odotti ikävä yllätys. Pesukoneemme oli taas rikki. Se melkein pomppi häntä vastaan ovelle kun hän tuli kotiin. Se oli oikeastaan aika hauskaa. Kun äiti sanoi:
-Siitäs sait kun pelaat iltamyöhään.
Isä vain tuhahti ja kävi hakemassa työkalupakkinsa.

-Miten tämä voi taas tehdä tämän? Vastahan viimeviikolla minä tämän korjasin! Matt tuskasteli kylppärissä.

-Hah, sainhan minä sen korjattua! Isä huutaa kylppäristä.
-Mikii! Äiti huutaa yläkerrasta.
-Isäsi soitti, että on aika mennä kotiin.
-Selvä, tulen heti! Miki huutaa takaisin.

-Hyvää yötä, nähdään huomenna. Miki sanoo ja juoksee portaat ylös.

Äiti peitteli minut sängyyn ja odotti, että nukahdan. Minä pelkään yksin nukkumista. Minulla ei edes ole yövaloa.

Miki esittää koulussa aina kovaa poikaa, mutta minä tiedän, että hän pelkää pimeää ja nukkuu laavalamppu päällä.

Herään taas keskellä yötä painajaiseen. Minua pelottaa. Äkkiä valot päälle.

Lähden käymään keittiössä. Yleensä aina kun herään painajaisesta menen syömään salaa jäätelöä keittiöön.

Haha, siellä sitä taas on.

Äiti ei pidä yhtään tästä tavasta ja huutaa aina kun huomaa, että olen salaa käynyt syömässä jäätelöä. Mutta minua ei pelota, enää yhtään niin paljon kun saan sitä.

-Äiti, äiti herää. Koitan kuiskia ja töniä äitiä.

-Mitä nyt? Äiti vastaa hiukan äkäisenä kun olen herättänyt hänet jo kolmena yönä peräkkäin.
-Näin taas painajaista, en saa unta.

-Emily, sinun pitää oppia nukkumaan omassa huoneessasi! Et voi herättää minua, joka yö. Minulla alkaa aamulla työt. Äiti selittää.

-Mutta, äiti. Minua pelottaa nukkua yksin.
-Sinun pitää päästä pelostasi yli. Huoneessasi ei ole mitään hirviöitä. Katsot liikaa telkkaria. Ei meidän sänkyyn kolmea mahdu. Isä ei pidä siitä, että hänet pitää ajaa sohvalle melkein joka yö. Äiti paasasi.

-Ymmärrän kyllä, mutta en voi sille mitään. Minua pelottaa silti.

-Voi sinua pikkuista, tules tänne. Äiti sanoo ja ottaa minut isoon halaukseen.

-Eikai taas? kuuluu takaantani. Isä on herännyt.
-Ihan oikeasti Emily, et voi kömpiä tänne joka yö, olet jo iso tyttö! Isä murahtaa.

-No niin, isä on hereillä. Äiti sanoo ja painuu takaisin nukkumaan.

-Emily tämä ei voi jatkua! Sinullakin on aamulla koulua, miten edes heräät keskellä yötä! Isä läksyttää minua.
-Näin pahaa unta.
-Oletko taas katsonut Mikin kanssa jotain kiellettyjä elokuvia telkkarista salaa?
-Ööh, en. vastaan ja isä huomaa, että valehtelen.

-Minähän olen kieltänyt sinua katsomasta niitä! Isä huutaa.
-Matt, rauhoitu vähän! äiti puuttuu keskusteluun.

-Sitten vain täksiyöksi. Tämä ei tule tavaksi. Isä sanoo ja poistuu olohuoneeseen.
Isä tietää, että on ihan turhaa sanoa noin, hän on sanonut niin joka yö.

-Ja sitten heti pää tyynyyn. Äiti sanoo.

Nukun taas pommiin. Minua väsyttää aivan kamalasti kun olen yöllä taas valvonut, näen kun Miki juoksee koulu bussiin.

Laitan äkkiä vaatteet päälle ja kiiruhdan perässä.

-Hei, odottakaa minua! huudan.
-Joo, joo. Pistä vauhti Miki huutaa.

Bussissa katsomme uutta kuljettajaa.
-Mitäköhän sille toiselle kävi? ihmettelen.
-Ei varmaan jaksanut huutavia kakaroita.

Meidän pysäkkimme on ensimmäinen, joten saamme olla vähän aikaa ihan rauhassa.

-Et sitten seuraa minua koulussa! Miki sihahtaa.
-Miksen? kysyn hölmistyneenä.
-Koska, en halua, että Anton ja muut pojat näkevät meitä yhdessä. Miki vastaa.
-Häpeätkö sinä olla kaverini?
-En.
-Miksi sitten? tivaan.
-Sitä on vaikea selittää. Miki vastaa kiusaantuneena.
-Jaaha. sanon.

Koulun pihalla Miki odottaa, että minä menen ensin kouluun ja hän tulee vasta kun ovi on sulkeutunut perässäni.

Ihmettelen kyllä hiukan moista touhua.

Emilyn lähdettyä kouluun Jessica ja Mattkin nousivat vihdoin ylös.

-Tuo yöllinen heräileminen ei voi kyllä jatkua loputtomiin. Asialle täytyy tehdä jotain. Matt sanoi.
-Tiedän. Jessica huokaisi.
-Minulla menee selkä, jos joudun vielä yhdenkin yön nukkumaan tuolla pienellä sohvalla. Matt sanoi väsyneenä.

Niinpä niin. Tottakai se ottaa voimille, kun joutuu nukkumaan siinä pikku sohvalla. Mutta enkai minä voi tyttöä pakottaa nukkumaan yksin, jos häntä oikeasti pelottaa. Jessica mietti.

-Millainen päivä sinulla on tiedossa? Jessica kysyy.
-Aika kiireinen. Ylä-aste tulee tutustumaan ratsastuskouluun ja minun pitää tietysti ratsastuksen opettajana esitellä koko toiminta ja antaa mahdollisuus kokeilla jos on halukkaita. Matt selittää.

-Sehän mielenkiintoista. Jessica pohtii.
-Entäs sinulla? Matt kysyy.
-Ihan tavallista, toimistojen siivoamista. Jessica vastaa.

-Hyvää työpäivää rakas. Jessica sanoo ja suutelee miestään.
-Samoin sinulle kulta. Matt vastaa.

Koulun jälkeen menin Mikille tekemään läksyjä. Osittain sen takia, että olin kuullut Mikin kehuskelevan luokkamme pojille uudesta playstation pelistään. Tiesin, että jos menen heille pääsen myös pelaamaan sitä.

-En tajua tätä matematiikkaa ollenkaan! Miki valittaa.
-En minäkään, mutta kirjan takaanta voi tarkistaa oikeat vastaukset. sanon.

Mikin isä oli ostanut Mikille uuden Leijona kuningas pelin. Mahtavaa. Minulle ostettiin harvoin mitään uutta. Vaikka molemmat vanhempani olivatkin töissä, ei meillä silti paljon ollut rahaa. Toisinkun Mikin isällä, joka oli lääkäri.

-Eikö ole mahtava peli! Miki leuhkii.
-Onhan se ihan ok. vastaan vähän kateellisena.

Kello on jo aika paljon ja minua alkaa nukuttamaan. Nukahdan taas Mikin hienolle uudelle sohvalle.

-Hei Miki, onko Emily täällä? Matt kysyy tullen Mikin huoneeseen.
-Onhan se, tossa se nukkuu. Miki vastaa.

-No mitäs kuuluu? Matt kysyy.
-Ihan hyvää, ei mitään erikoista. Miki vastaa.

Isä istahtaa viereeni.
-No niin Emily, nousehan ylös!

-Kello on jo yhdeksän. Sinun pitää tulla kotiin ajoissa, jos sinua rupeaa väsyttämään. Isä läksyttää.

-No niin, mennään nyt kotiin. isä sanoo ja lähtee edeltä yläkertaan.

Pihalla äiti tulee meitä vastaan.
-Siellähän te olettekin, ihmettelin mihin olette menneet. Minulle soitettiin ja ilmoitettiin, että minulla on yötöitä. Joten koittakaa pärjätä keskenänne. Äiti sanoo ja naurahtaa päälle.

Matt lupautui vielä ennen nukkumaan menoa leikkimään tyynysotaa Emilyn kanssa. Hän elää siinä toivossa, että Emily nukkuisi koko yön.

-Isä?
-No mitä?
-Miksei Miki leiki kanssani koulussa, mutta kotona kyllä?
-No, pojat nyt ovat tuollaisia tuossa iässä. Älä siitä välitä, ei se sinusta johdu. Isä selittää.
-Voitko lukea minulle iltasadun? kysyn.
-Tietenkin. isä vastaa.
-Voisinko nukkua vieressäsi tänä yönä kun äitikään ei ole kotona? kysyn oikein viattoman näköisenä.
Isä huokaisee.
-Hyvä on, mutta vain tämän kerran.