Matt huokaisi kun Jessica juoksi itku kurkussa makuuhuoneeseen.
-Äh, taisin sanoa liian pahasti. Matt mutisi vessaan mennessään.
Vessassa Mattia odotti epämieluisa yllätys, märät pyykit olivat keskellä lattiaa.
-Ei tämä kyllä oikeasti varmaan ole ihan kivaa päivästä toiseen Matt tuumi ja päätti auttaa vaimoaan.
-Minun pitää mennä pyytämään anteeksi. Matt ajatteli vaikka hän oli vieläkin pahalla päällä.
Mattin sydäntä kouraisi kun hän löysi Jessican itkemästä makuuhuoneesta.
-En tarkoittanut mitä sanoin, Matt murahti oven suusta.
-Etpä tietenkään, sanoin.
-Ihan tosi, tiedät kyllä etten jättäisi sinua yksin. Rakastan sinua ja Emilyä eniten tässä maailmassa.
-Ymmärrätkö? Matt kysyi.
-Kyllä, nyyhkäisin ja riensin halaamaan Mattia.
-Yritetään yhdessä, kyllä me pärjätään. Matt kuiski korvaani.
-Älä itke enää, kyllä me selvitään. Ruvettiin tähän touhuun ehkä liian hätäisesti, mutta tässä sitä ollaan ja loppuun asti on taisteltava. Matt sanoi.
Huokaisin. -Niin.
-Rakastan sinua.
-Niin minäkin sinua, sanon ja pyyhin kyyneleitäni samalla.
-Tässä tämäkin päivä taas meni riidellessä. Huokaisen.
-Niin. Mennään nyt nukkumaan ja yritetään huomenna enemmän.
Kävin vielä syöttämässä ja pesemässä Emilyn. Sitten olikin jo aika laitta tyttö yöunille. Miten tämä päivä meni taas näin nopeasti?
-No niin hyvää yötä kultaseni. Nuku hyvin.
-Hytää yötä ätti. Emily sopersi.
Viimeinkin pääsen nukkumaan.
Mitäköhän huominen päivä tuo tullessaan? Ehdin vielä ajatella ennenkuin nukahdan.
Toinen osa on nyt tässä. Toivottavasti tykkäsitte.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida ja se ois ihan kivaa! :)