7. Loma uutisia

 Ilta-aurinko laskeutui Sunset Valleyn taivaalle. Jessica ja Emily olivat tulleet rannalle käymään.
Jessica oli ilmoittanut, että hän ja isä lähtisivät seuraavana päivänä lomalle. Pariisiin.

 Emily katseli hiljaisena kun majakan valo osui vedenpintaan. Häntä suretti.  Hän kyllä pääsisi Mikille koko viikoksi kun äiti on poissa, mutta häntä pelotti edelleen öisin, eikä kehdannut kertoa siitä Mikille tai tämän isälle. Vieraissa paikoissa oli vielä pelottavampaa nukkua, vaikkei Mikin isäkään nyt mikään vieras ollut.

 -Mitä mietit? äiti kysyy ja havahdun ajatuksistani.
-En mitään erikoista, tänään on kaunis ilma. pohdiskelen.
-Niin, on ehtinyt tulla jo pimeää, mennäänkö vielä kävelemään rantaan?

 -Mennään vain. sanon ja loikkaan rantatuolilta ja juoksen rantaan.

 Ulkona on jo vähän viileää. En millään haluaisi, että äiti lähtee. Mutta enkait minä sille mitään voi?

 -Viikko on lyhyt aika kultaseni. Äiti sanoo kun huomaa huolestuneen ilmeeni.
-Eikä ole! sanon.

 -Kyllä on, se menee nopeasti kun leikit Mikin kanssa.
-Kait sitten niin...

 -Mennään nyt kotiin, minun pitää vielä pakata isän tavarat. Äiti sanoo.
-Miksei isä pakkaa niitä itse?
-Pakkaaminen on vähän niinkuin naisten hommaa, ei isä osaa. Äiti naurahtaa.

Äiti antaa minulle luvan leikkiä pihalla sillä aikaa kun hän pakkaa isän tavaroita ja varmasti myös omiaan. Siinähän sitten lähtevät ei kiinnosta.

 -Lopeta! huudan kun Miki tulee pihallemme ja rikkoo juuri valmiiksi saamani hienon hiekkalinnan.

 -Hee hee, en. Minulla on sinulle paikka näytettävänä, tule. Hän sanoo kun on tuhonnut linnoituskeni.

 -Äkkiä sitten. En saisi poistua pihasta. sanon hiukan huolestuneena.

 -Mikä paikka tämä on? kysyn.
-Joku tehdasraunio. Miki vastaa.

 -Saisimmeko edes olla täällä? kysyn.
-No mitäs luulet? Tämä on suljettu kaivos. Eihän tämä olisi hauskaa jos saisimme. Miki hörähtää korvaani.

 -Miki mitä tuolla sisällä on, aivan kuin se tuijottaisi? Minua pelottaa.

 - En tiedä, minä lähden takaisin kotiin. Miki vastaa ja ponkaisee juoksuun.
-Odota minua! En halua jäädä tänne yksin. Huudan.

Emilyn ja Mikin juostessa kotia kohti Jessica oli alkanut käydä levottomaksi.

 -Matt, näetkö sinä Emilyä ikkunasta? kysyn.
-En, onkohan vielä ulkona? Matt kysyy.
-Kyllä ja hänen pitäisi olla hiekkalaatikolla. vastaan.
-Eipä näy, missä hän mahtaa olla? Matt mietiskelee.

 Naapurin ovi kolahtaa.
-Miki meni varmasti kotiin, kyllä se Emilykin sieltä tulee. Matt koittaa rauhoitella minua kun olen jo aivan huolissani.

Sieltä se Emilykin ulko-ovesta astui sisään.

 Huokaisen, olin kamalan huolissani.

 -Missäs olit? Matt kysyy ovesta tulleelta Emilyltä.
-Olin vähän leikkimässä Mikin kanssa. Emily vastaa hiljaisena.

 -Sinä et vain voi kadota pihalta noin! huudan ja Emily hätkähtää. Se on varmasti ensimmäinen kerta kun edes korotan ääntäni hänelle.

 -Älä huuda! Emily huutaa.
-Kuhan olin vähän käymässä muualla!

 -Ja missäs se muualla sijaitsee? kysyn vihaisena.
-Ei kuulu sinulle! Emily huutaa naamapunaisena.

 -Emily! Äidille ei puhtua noin! Matt murahtaa vihaisena.

 -Olette molemmat ihan typeriä! Emily huutaa kiukkuisena ja itkusilmässä.

-No niin, nyt riittää tyttöseni. Nyt yövaatteet päälle ja nukkumaan. sanon kun meinaa syttyä ilmi riita välillemme.

-Hyvää yötä. Emily tiuskaisee ja juoksee alakertaan.

 Emilyn mennessä nukkumaan me istumme Mattin kanssa vielä hetken olohuoneessa ja rupattelemme tulevasta Pariisin matkasta.

 Olen niin innoissani, olen aina halunnut sinne, mutta ennen ei ole ollut rahaa lähteä minnekkään.

 -Rakastan sinua. kuiskaan onnellisena.
-Kuin myös. Matt sanoo ja suutelee minua.

 Aamulla ennen lähtöä Leo tulee vielä moikkaamaan meitä ja ottaa Emilyn tavarat mukaansa heille.
-No hyvää matkaa nyt sitten. Leo toivottaa.
-Kiitos, viikko menee aika nopeasti. Matt sanoo.

 -Emily, me lähdemme nyt. Matt sanoo.
-No hei hei. Emily vastaa.
-Tules nyt tänne! Matt komentaa kiukkuista pientä tyttöä.

 Matt rutistaa lujasti Emilyä ja kuiskaa tytön korvaan, että aika kyllä menee nopeasti.

 Sitten Emily juoksee luokseni ja halaa minua kovasti ja sanoo:
-Anteeksi se eilinen äiti, minulla tulee ikävä.
-Ei se mitään pikkuinen, Miki kyllä pitää sinulle seuraa.

 Sitten taksi kurvaakin jo pihaan ja matka saa alkaa.

 Pariisi on kaunis paikka.

Seitsemäs osa on nyt tässä.
Seuraavassa osassa näkyy lisää Mattin ja Jessican lomasta ja ehkä jostain muustakin :)